muutto

Siirryin tänne. Tulkaa perässä!

vessajuttuja ja vuosipäivä

 

Eilen juhlittiin S:n nimipäivää. En ollut koskaan suunnitellut, että nimeäisin lapseni samalla kirjaimella alkaviksi, oikeastaan päinvastoin. Itse olen J-sisarussarjan lapsi enkä aikonut jatkaa sitä perinnettä. Siinä vain kävi niin.

Viime viikolla juhlittiin hääpäiväämme. Tai no, minä podin migreeniä ja mies oli pitkän ja kiireisen työpäivän jälkeen puolikuollut. Keitettiin kuitenkin illalla leivoskahvit. Pikku s oli askarrellut jo viikkoja aiemmin meille vuosipäivälahjat. Hänen rakkautensa ja arvostuksensa vessapaperihylsyihin on uskomatonta. Ehtymätön materiaalilähde, josta saa aikaan vaikka mitä. Viimeisimmille kaverisynttäreille hän teki kortin hylsystä: "kato näin: leikataan se auki ja litistetään. siinä on korttipohja!" Alan vähitellen ymmärtää, miksi hän varastoi tyhjät hylsyt vessan nurkkaan, eikä vie niitä roskikseen.

Eilen mietin, miten on mahdollista, että olemme asuneet samassa talossa todella mukavien ihmisten kanssa ainakin viisi vuotta, emmekä ole tätä aiemmin tutustuneet. Hyvä kuitenkin että edes nyt. Tuli vaan sellainen olo, että olenko elänyt elämääni laput silmillä, vai olemmeko muka kulkeneet pihan läpi aina eri aikaan. Perheen tyttö oli meillä eilen ensimmäistä kertaa sisällä leikkimässä. Pikku s piirsi vessan oveen merkin, että kaveri osaisi tarvittaessa oikealle ovelle. Tuo merkki on mielestäni niin hieno, että taidan oikein kehystää sen tuohon oveen.

Haluaisin blogini kuvat isommiksi, niinkuin monessa muussakin blogissa on. Kukahan osaisi neuvoa tietokonetumpeloa?

sireenien huumaava tuoksu

 

Keittiössä oleva mummon vanha kaappi vaatii kimpun sireeninoksia tähän aikaan vuodesta. Kaapin päällä kukkien on hyvä olla. Siinä mummokin niitä piti.

Kaapin päällä, ruukuissa, kasvaa rakkaudella myös äitienpäivälahjaksi saatu sitrus (kasvatettu greipin, eppelsiinin tai mandariinin siemenestä) sekä peikonlehden poikanen.

Ja kaapissa astiat. Niin ihanasti, että ovia tekisi mieli pitää aina auki.

häät

Nyt, tätä kirjoittaessani, ulkona pauhaa kesän ensimmäinen ukkonen. Nautin. Hiukan kadehdin parvekkeella villaviltin alla nukkuvaa Selmaa. Ehkä parvekkeelle pitäisikin ruokapöydän sijaan laittaa riippumatto (tai kaksi), että voisi itsekin ottaa sadepäivän torkut ulkona.

Hymisen vieläkin onnellisena lauantain juhlista. Järjestimme yllätyshäät ystävillemme, jotka menivät naimisiin pienin juhlin vain lähimmäistensä läsnäollessa. Kutsuimme hääparin lapsineen meille aivan muunlaisin verukkein ja saimme huutaa: "yllätys!" Pitkän pöydän ääressä kuusi aikuista ja kahdeksan lasta. Pöytä täynnä hyvää ruokaa ja juomaa. Naurua, laulua ja yllinkyllin iloista mieltä. Mietin, että tällaisista hetkistä syntyy niitä parhaita muistoja.

rakkaudella ystävälle

Pikku s teki ystävälleen synttärilahjan. Kangastussit ovat mainio keksintö.

nyt pukkaa raitaa!

Hain äidin varastoista jämälanka-herkkuja. Nyt pukkaa raitaa! Pikku s saa sateenkaari-villatakin. En ole hetkeen neulonut mitään, nyt hurahdin täysin. Jämistä on niin hieno tehdä, tekeminen on silkkaa väri-iloittelua, terapiaa. Vielä en edes tiedä kumpi on oikea, kumpi nurja puoli.

valokuvahippaa

Leikittiin isoimman ässän kanssa valokuvahippaa. Leikki menee näin: toinen istuu sohvalla kameran kanssa. Toinen yrittää juosta ohi niin vikkelään, ettei kamera kädessä oleva ehdi ottaa juoksijasta kuvaa. Yksinkertaista, ja paljon hauskempaa kuin miltä ehkä kuulostaa :)